Pääsivu

Ajankohtaista

Galleria

Hallitus

Sukututkimus

Historia

Puhe Olavi Matinpojan ja Kaisa Erkintyttären sukujuhlassa Jämsässä heinäkuussa 2015   Hyvät sukulaiset ja ystävät. On ehkä uskaliasta pyytää sukujuhlille puhetta papilta, opettajalta ja kirkkohistorian tutkijalta. Näin kuitenkin veljeni Raimo meni tekemään. Tietämättään hän loi samalla minulle ongelman, mistä näkökulmasta tulisin puheeni pitämään. Pitäisikö tyytyä vain yhteen aihepiiriin vai käsitellä näitä jokaista peräkkäin tai limittäin. Unohtumattomia viisauksia jakanut pikkuveljeni Eppu sanoisi tässä kohtaa: "Sen näkee sitten." Olen usein ottanut kirjahyllystä käteeni Raimon vuonna 1997 julkaiseman sukukirjamme. Siinä on satoja, ellei tuhansia nimiä, numeroita, elämänkohtaloita. On erittäin tärkeätä havaita, kuinka sukumme on pienestä alusta laajentunut ja vallannut Suomea ja muitakin maita käyttöönsä. Harmillinen vahinko sattui vuonna 1770, kun silloiset Korpilahden kirkonkirjat ajelehtivat Päijänteen syvänteisiin ja jättivät paljon avoimia kohtia ja kysymysmerkkejä vaille vastausta. Tässä kohtaa historioitsija voisi laittaa päätepisteen tai yrittää muita kanavia pitkin. Joskus intuitio, tuore tutkimus tai mielikuvitus voisivat auttaa eteenpäin. Annetaanpa niille tilaa. Vuosia sitten satuin istumaan kahvilla lähellä pöytää, johon sukumme hallitus oli päätynyt palaverinsa jälkeen. Epävirallisesti siinä rupateltiin. Joku ääneen pohti, mitä kukakin oli saanut selville suvustamme viime kokouksen jälkeen. Jostain syystä tällaisissa tilanteissa yritetään usein panna edellistä paremmaksi. Silloinkin sain sen kuvan. Valitettavasti en tarkasti kirjannut asioita ylös, joten epätarkkuudelle jäi ehkä liiankin sijaa. Onneksi arvovaltainen kuulijajoukko voi jälkikäteen korjata räikeimmät ohilyönnit, jos niitä ilmenee. Ensin oli äänessä rauhalliseen kauppiastapaansa Viljo Perälä (jonka 80-vuotispäiviä vastikään juhlittiin). Hän arveli Klaus Flemingin voiton nuijasodassa (1596-1597) perustuneen suureksi osaksi liikkuvaan huoviarmeijaan, mutta myös Päijänteen oivaan kapakalaan, jota silloiset Perälän suvun esi-isät myivät sammiokaupalla. Myyminen ja kaupankäynti jäivät sitten veriin. Kari Lahtinen muisteli Raimon kirjassaan maininneen, kuinka suvussa on läikähdys myös saksalaisverta. Niinpä hän arvelee nimensä nousevan saksalaisen kornetin nimestä Karl Buchtmann (= "mies lahdelta"). Kyseinen kornetti kuului kenraali Gerhard Blücherin komentamaan Preussin armeijaan, sen esikuntaan. Kesäkuussa tasan 200 vuotta sitten armeija oli joutunut perääntymään Grouchyn taistelussa kärsityn tappion vuoksi. Napoleon oli jälleen ollut vahvempi. Nyt suuntana oli itä ja Preussi. Kuitenkin kornetti Buchtmann oli saanut vanhan kenraalin muuttamaan mielensä ja kääntymään takaisin. Niinpä he saapuivat kreivin aikaan pienen belgialaisen kaupungin Waterloon lähettyville. Siellä käytiin silloin ratkaisevaa taistelua Euroopan herruudesta. Wellingtonin herttua oli hätää kärsimässä, mutta juuri oikealla hetkellä iski Blücher kornetti Buchtmann etunenässä ranskalaisten oikeaan siipeen. Napoleon joutui perääntymään ja myöhemmin antautumaan. Voitostaan humaltunut kenraali Blücher lupasi kornetilleen, mitä tämä vaan haluaisi. "Metsätilan", kuului vastaus. Sellainen löytyi Liivinmaalta. Se ei kuitenkaan tyydyttänyt, vaan jyhkeämmät metsiköt löytyivät Suomenlahden pohjoispuolelta. Siellä tosin sukunimikin muutettiin ajan mittaan olosuhteisiin sopivammaksi. Vuonna 1517 naulasi eräs Martin Luther teesejään Wittenbergin kirkon oveen. Ei siinä ollut sen ihmeempää. Se oli sen aikainen tapa twitterille ja facebookille. Tekstit olivat latinaksi eikä niitä tavallinen kansa osannut lukea. Ne olikin tarkoitettu kirkon tilasta huolestuneille papeille ja piispoille. Mutta avuliaat eri maiden ylioppilaat käänsivät teesit eri kielille. Käännökset toimitettiin juuri suosioon nousseeseen paperipainoon. Viralliset dokumentit mainitsevat vain jonkun saksalaisylioppilaan nimeltä, mutta muista vaietaan. "Ei enää", totesi Aulis Ilmonen juhlallisesti. Yksi aktiivisimmista painokoneen käyttäjistä oli todennäköisesti esi-isäni Ilmonderius, joskin kirjoitusasussa on epävarmuutta. Ilman meitä olisi uskonpuhdistus ilmeisesti jäänyt puolitiehen! Ja samalla alalla ollaan vieläkin. "Marco Polo seikkaili 1200-luvun lopulla aina Kublai Kaanin Kiinaan saakka", sanoi Lindroosin Ari. Polohan ei lähtenyt Venetsiasta yksin, vaan luotettavien ystäviensä kanssa. Yhden heistä nimi oli Arjen, Lindroosin sukuhaaran vanhin, tietääkseni. Hän oli juuri se henkilö, joka opetteli käyttämään tehokasta kiinalaista helmitaulua ja toi sen ja laskutaidon mukanaan aina Pohjolan perukoille saakka. Vai mistä te kuvittelette Nokioiden ja muiden elektroniikkainnovaatioiden myöhemmin ponnahtaneen? Luulen, että olisi tänäänkin syytä enemmän irrottaa selkärankaa sohvasta ja näpytellä avartava matka kaukomaille. "Niin, ja olihan tuolla matkalla naisiakin mukana. He juuri kiinnittivät huomionsa ihaniin silkkikankaisiin. Naisen oli paljon helpompi salakuljettaa silkkiperhosen toukkia Eurooppaan kuin miesten, varsinkin suomalaisen naisen. Sukumme edustaja kuittaa tämän palkinnon. Ja siitä muistona kannan Kauko-Aasian matkaajan nimeä edelleen", sanoi Ulla-Maija Kaukonen. Salmisen Matti pääsi sitten ääneen opettavaisesti etusormi pystyssä: "Tiesittekö, etteivät papit, opettajat eivätkä runoilijat keksineet kirjoitusta. Muinoin kun kaupungistuminen alkoi ja ihmismäärä niissä kasvoi, tarvittiin kunnon järjestelmä verojen keräämistä varten. Ikään kuin kunnon automaatio. Sumerilainen Salmits mitä ilmeisimmin oli yksi kehittäjistä jo noin 3400 e.Kr. Myöhemmin, kun sumerilaisten valtakuntaa uhkasi tuho, oli verottajien kiidettävä ensimmäisinä pakoon. Sattui niin, että ainoa turvallinen pakosuunta oli pohjoinen. Ja sillä tiellä ollaan edelleen." "Muistakaa aina varautua pahan päivän varalle. Tämä ohje on kulkenut meillä suvussa jo ukko Nooan ajoista", sanoi selkeään sävyynsä Vuokko Salminen. "Esiäitini Suomisen suvun puolelta oli juuri se henkilö, joka sai olla sisustamassa tuota ensimmäistä risteilyalusta Arkkia. Taidot ovat vuosi vuodelta karttuneet. Nykyään me Suomiset eli suomalaiset rakennamme ja sisustamme komeimmat risteilyalukset, jotka seilaavat niin Itämerellä kuin Karibiallakin. Kyllä se taito imetään äidinmaidosta." Kuului tyytyväistä mutinaa. Sitten oli hiljaista. Katseet kääntyivät vähitellen puheenjohtaja Rantasen puoleen. Tämä selasi keskittyneen näköisenä lehtiöitään ja vaikutti siltä, ettei hän ollut kuunnellut lainkaan. Olen kuullut Raimon vaimolta Hannelelta, että joskus paras tapa kommunikoida hänen kanssaan olisi laittaa puhutteluteksti Aamulehteen. Lopulta Raimo nosti katseensa muistiinpanoistaan ja pudotteli juhlavasti sanojaan: "Ystävät ja sukulaiset, muistatte kai paratiisin ja sieltä Aatamin ja Eevan. Eeva oli omaa sukua - Rantanen!" "Nykyisyyttä ei voi ymmärtää ilman menneisyyden tuntemista." Tämä virke on sukukirjamme omistuskirjoituksessa. Sitten alkavat loputtomat sukutaulut, ja joskus on mukana hieman lisävalaistusta. Tämä ei poikkea Raamatun, Vanhan testamentin systeemeistä oikeastaan mitenkään. Puuduttavinta on lukea esimerkiksi Aikakirjojen alkulukujen pitkän pitkiä sukutauluja. Mitä merkitystä niillä on? Sitten niissä kohtaa joitakin poikkeuksia, kuten 1.Aik. 4. luvun kohdan niin kutsutusta Jabesin rukouksesta, jakeista 9 ja 10. Juutalaisuuden tärkeimmän suvun Juudan henkilöitä luetellaan: . Jisreel, Jisma ja Jidbas; ja heidän sisarensa nimi oli Haslelponi; vielä Penuel, Gedorin isä, ja Eeser, Huusan isä. . Ja Koosille syntyivät Aanub ja Soobeba sekä Aharhelin, Haarumin pojan suvut. Mutta Jabes oli suuremmassa arvossa pidetty kuin hänen veljensä, ja hänen äitinsä oli antanut hänelle nimen Jabes (=kipu) sanoen: "Olen synnyttänyt hänet kipuja kärsien." Ja Jabes huusi Israelin Jumalaa sanoen: "Jospa sinä siunaisit minua ja laajentaisit minun alueeni; jospa sinun kätesi olisi minun kanssani ja sinä varjelisit pahasta, niin että minä pääsisin kipuja kärsimästä!" Ja Jumala antoi hänen pyyntönsä toteutua. Me emme tiedä tästä Jabesista tämän enempää. Silti kirjoittaja on nähnyt tärkeäksi mainita hänen kohdallaan enemmän kuin toisten. Anna minulle enemmän tilaa hengittää ja elää. Varjele elämäni ylenmääräiseltä kivulta ja sairaudelta. Me suomalaiset, Olavin ja Kaisan jälkeläiset, pystymme erinomaisesti samastumaan tähän pyyntöön. Ja uskon, että meitä on taivaasta myös usein kuultu. Luulen, että äitini olisi vallan hyvin voinut antaa minullekin nimen Jabes, kipu. Olinhan melkoinen nelikiloinen jötkäle syntyessäni. Kun vielä tavoilleni uskollisena olin jo tuolloin äärettömän hidas ja kaksi viikkoa lasketusta ajasta myöhässä, tuotti se kantajalleni ylimääräistä tuskaa. Lopussa hiipuivat jo lapsen sydänäänetkin ja lapsivesi oli sammaleista, mutta vihdoin äitienpäivänä liki 60 vuotta sitten poika syntyi ja parkua riitti. Sain elää ja mahdollisuuden olla jotakin yksilöllistä. Aikakirjassa jokaisen nimeen liittyy historia ja persoonallisuus. Sukukirjassamme jokaiseen nimeen liittyy historia ja persoonallisuus. Kukaan ei ajattele niin kuin sinä; kukaan ei naura niin kuin sinä; kukaan ei tee ruokaa niin kuin sinä; kukaan ei juokse niin kuin sinä; kukaan ei rakasta niin kuin sinä. Sinä ja minä - me olemme ainutlaatuisia. Olkaamme siitä onnellisia ja ylpeitä Olavin ja Kaisan jälkikasvuna. Loppukaneettina haluaisin sanoa, että Jabesin nimen asemasta vanhempani antoivat minulle nimeksi Pentti setäni Pentin toiveen mukaisesti. Nimi on ilmeisesti johdettu ruotsalaisesta nimestä Bengt, joka taasen juontaa juurensa latinalaiseen nimeen Benediktus. Benediktus puolestaan nousee käännöksenä heprealaisesta nimestä Baruch. Baruch on passiivin partisiipin yksikön maskuliinin nominatiivi verbistä barach, siunata. Suora suomalainen käännös on näin ollen "Siunattu". Rakkaat sukulaiset ja ystävät - haluan toivottaa teille oikein pentillistä lauantaita ja sukujuhlaa. Pentti Rantanen, Hanko